Blogi

4 päivän työviikko AV-alalla, onko se mahdollista?

4 päivän työviikkoa käsitellään usein julkisuudessa toimistotyön näkökulmasta. Keskustelu pyörii kalenterien, tiimipalaverien ja etätöiden ympärillä. AV-ala jää näissä keskusteluissa sivuun aika usein.

Kentällä työ ei ole siirrettävissä samalla tavalla. Tapahtumat tapahtuvat silloin kun ne tapahtuvat. Asennukset tehdään silloin kun tilat ovat käytettävissä. Purut ja asennukset tehdään silloin kun tilat ovat vapaana tai asiakkaat lähteneet. Siksi yleisin reaktio on yksinkertainen: tämä ei koske meitä. Silti samaan aikaan alalla on ilmiö, josta puhutaan vähemmän. Työviikko ei todellisuudessa ole viisipäiväinen. Se on epätasainen, kuormittava ja sisältää paljon sellaista tekemistä, joka ei varsinaisesti liity lopputulokseen.

Tämä on olennaista, koska 4 päivän työviikko ei AV-alalla ole ensisijaisesti työaikakysymys. Se on rakenteellinen kysymys.

Kun asiaa tarkastelee käytännön tasolla, huomaa nopeasti, että suuri osa ajasta ei kulu siihen, mitä asiakkaalle toimitetaan. Se kuluu siihen, mitä ympärillä tapahtuu: asioiden varmistamiseen, keskeneräisten ratkaisujen paikkaamiseen, tavaroiden etsimiseen, päätösten lykkäämiseen tai järjestelyyn. Samat asiat tehdään usein ehkä useaan kertaan — ei siksi, että kukaan haluaisi tehdä turhaa työtä, vaan koska tekeminen ei ole riittävän valmista ensimmäisellä kierroksella.

Tämä on juuri se kohta, jossa ajatus tiiviimmästä työviikosta muuttuu kiinnostavaksi. Kun käytössä olevaa aikaa rajoitetaan tietoisesti, keskeneräisyys ei enää mahdu mukaan samalla tavalla. Asiat on vietävä mielellään loppuun yhdellä kertaa, koska seuraavaa “palaan tähän huomenna” -hetkeä ei ole samalla tavalla käytettävissä. Se pakottaa tekemään päätöksiä aiemmin ja valmistamaan projektit oikeasti valmiiksi ennen kuin niissä siirrytään seuraavaan vaiheeseen.

Ja juuri tässä tapahtuu muutos, joka monelta jää huomaamatta. Työ ei vähene määrällisesti, mutta sen rakenne saattaa muuttua. Uudelleen tekeminen vähenee. Viime hetken säätäminen vähenee. Se näkymätön kuormitus, joka syntyy epävarmuudesta ja jatkuvista muutoksista, alkaa laskea.

AV-alalla puhutaan usein kiireestä, mutta kaikki kiire ei ole samanlaista. On olemassa kiire, joka kuuluu projektiin, ja sitten on kiire, joka syntyy siitä, että asioita ei ole lyöty lukkoon. Jälkimmäinen on usein se kuormittavampi osa, eikä se tuota suoraan parempaa lopputulosta. Mikäli asiakasta ei tavoiteta tai laitteiden toimitus on myöhässä, niin kuin yleensä, ei voida odottaa täydellistä toimitusta, täydellisessä aikataulussa.

Kun työviikkoa tiivistetään, tämä ero alkaa näkyä selvemmin. Sellainen tekeminen, jonka arvoa ei pystytä perustelemaan, jää helpommin pois. Ei siksi, että sitä kiellettäisiin, vaan siksi, ettei sille yksinkertaisesti ole tilaa. Samalla huomataan, että lopputulos ei heikkene — monessa tapauksessa se jopa paranee, koska tekeminen kohdistuu olennaiseen.

Tämä ei tarkoita sitä, että AV-alasta tulisi yhtäkkiä ennakoitava tai rauhallinen. Keikat ovat edelleen siellä missä ovat, aikataulut elävät ja tilanteet muuttuvat. Mikään työaikamalli ei poista tätä. Mutta se voi vaikuttaa siihen, miten koko viikko rakentuu näiden ympärille. Valuuko työ hallitsemattomasti kaikkiin päiviin vai pysyykö se pääosin kasassa.

Tärkeää on myös ymmärtää, ettei 4 päivän työviikko AV-alalla ole yksi tietty malli. Se ei ole pelkästään perjantain poistamista kalenterista. Se voi tarkoittaa erilaista rytmiä, rotaatiota tai yksinkertaisesti sitä, että osa ajasta suojataan systemaattisesti pois operatiivisesta tekemisestä. Oleellista ei ole se, miltä kalenteri näyttää, vaan se, syntyykö aidosti rajattu työviikko ja valmiit projektit.

Lopulta kysymys ei ole siitä, voiko AV-alalla tehdä nelipäiväistä viikkoa. Kysymys on ehkä enemmän siitä, kuinka paljon nykyisestä tekemisestä on sellaista, jota ei oikeasti tarvittaisi, jos työ olisi alusta asti jäsennelty selkeämmin.

Töitä ei tarvitse vähentää, jotta aikaa vapautuu. Usein riittää, että sama työ tehdään vähemmillä kierroksilla. Ja silloin ajatus 4 päivän työviikosta ei ole enää radikaali. Se on vain seuraus siitä, että työ on alettu tehdä kerralla valmiiksi.

Mikäli asennukset saadaan tehtyä 40 tunnissa neljässä päivässä on hyvä esimerkki siitä, että työt on tehtävä, oli työviikko neljä tai viisi päiväinen.

- Jani Kittilä