Blogi

AV-ammattilaisena tämän hyväksyminen voi tuntua epämukavalta. Olemme käyttäneet vuosia oikeiden ratkaisujen, signaaliketjujen, verkkojen ja AV-hallinnan hiomiseen. AV-tekniikka on meille merkityksellistä. Mutta käyttäjälle AV on vain väline – tai pahimmillaan este.

Ja juuri siksi käyttäjää ei pidä kiinnostaa AV-järjestelmä. Hänen kuuluu keskittyä omaan työhönsä. AV kiinnostaa käyttäjää vain silloin, kun se ei toimi. Valitettavasti näitäkin tilanteita tulee.

Käyttäjä ajattelee AV:tä vain kahdessa tilanteessa:

A) Kun kaikki toimii saumattomasti – eikä hän huomaa sitä lainkaan

B) Kun jokin estää häntä tekemästä sitä, mitä hänen pitäisi olla tekemässä

Valitettavasti liian moni AV-järjestelmä tulee näkyväksi juuri toisella tavalla.

1. “Missä on oikea kaapeli?”
2. “Mitä nyt taas kun kuva ja/tai ääni pätkii?”
3. “Missä on adapteri, jolla voin kytkeä tietokoneen AV-järjestelmään?”
4. “Miksi tämä laite kysyy jotain?”
5. “Miksi kokous alkaa aina viisi tai kymmenen minuuttia myöhässä tekniikan takia?”
6. Teknisesti hieno ratkaisu voi silti epäonnistua, jos se siirtää kognitiivisen kuorman käyttäjälle.
7. “Helppokäyttöinen” ei tarkoita sitä, mitä usein luulemme

AV-alalla helppokäyttöisyys tarkoittaa usein:

- yksi kosketuspaneeli tai yksi käyttökaapeli

- selkeä GUI, eli kosketuspaneelin käyttöliittymä. Ei siis ”lentokoneen ohjaamo liian monilla vaihtoehdoilla”.

- looginen signaalireititys

Käyttäjälle helppokäyttöisyys tarkoittaa:

- ei tarvetta ajatella AV-tekniikkaa

- ei valintoja, joita voi tehdä väärin

- sama toimintamalli joka kerta

Jos järjestelmä vaatii käyttäjää ymmärtämään tiloja, lähteitä, kaapeleiden tai adapterien vaihtoehtoja, profiileja tai toimintatiloja, se ei ole helppokäyttöinen – se on vain paremmin selitetty monimutkaisuus. AV-järjestelmä on käyttäjää varten, ei toisin päin.

AV-suunnittelu lähtee liian usein laitteista, ei käyttötilanteista. Moni AV-projekti alkaa näin: mitä näyttöjä, mitä kameroita, mikä ohjausjärjestelmä, mikä siirtotekniikka?

Mutta käyttäjän näkökulmasta oikea aloituskysymys olisi: mitä tämän ihmisen pitää saada tehtyä helposti klo 9:00 maanantaiaamuna?

Neuvotteluun tuleva myyntijohtaja, opettaja luokassa, valvomon käyttäjä tai lääkäriryhmä konsultaatiotilassa eivät ole kiinnostuneita AV-arkkitehtuurista. He ovat kiinnostuneita siitä, että heidän työnsä sujuu ilman kitkaa ja mahdollisimman tehokkaasti.

Kun käyttöpolku suunnitellaan ensimmäiseksi, tekniikka alkaa palvella tarkoitustaan – eikä päinvastoin. Hyvä AV tekee itsensä näkymättömäksi.

Parhaat AV-järjestelmät jakavat yhden yhteisen piirteen: Niitä ei tarvitse jatkuvasti kytkeä erilailla tai säätää. Lisäksi

- Kokous alkaa ajallaan.
- Kuva, ääni ja kamerat toimivat automaattisesti.
- Etäosallistuja kohdataan tasavertaisena.
- Järjestelmä toipuu virheistä ilman paniikkia.

Tämä vaatii enemmän osaamista, ei vähemmän. Se vaatii järjestelmiä, jotka on suunniteltu virheitä, vaihtuvia käyttäjiä ja todellista arkea varten.

AV-ammattitaidon uusi mittari on, että AV-osaamista ei enää mitata vain sillä:

- kuinka monimutkaisen järjestelmän ja/tai kuinka suurella määrällä laitteita osaat rakentaa.

- kuinka paljon toiminnallisuutta saadaan mukaan

Vaan sillä että, kuinka vähän käyttäjän täytyy tietää ja kuinka harvoin AV on keskustelun aihe. Lisäksi kuinka paljon AV tukee liiketoimintaa ilman huomiota ja kun käyttäjä ei huomaa AV:tä, AV on tehnyt tehtävänsä.

Lopuksi

Käyttäjää ei kuulu kiinnostaa AV-laitteet tai AV-järjestelmät. Ne eivät vähättele meidän alaamme – se nostaa sen arvoa.

Parhaimmillaan AV-kokonaisuus ei ole vain järjestelmä, vaan mahdollistaja. Hiljainen, luotettava ja huomaamaton. Juuri sellainen, jota käyttäjä ei koskaan ajattele.

- Jani Kittilä